Kerron tapauksesta, jonka soisi luovan uskoa uraansa opettajille, jotka tuntevat salaa syyllisyyttä ryhmiensä huonosta käytöksestä. Sairaslomia ja kehon taputtelua lääkkeeksi tarjoava kanslian väki on joko tietämätöntä tai he toistaiseksi julkisuudelta varjellussa asemassaan pimittävät tietoa. Riittävän korkeat käytösvaatimukset selkeästi toistettuna, käytös mallinnettuna, ajoissa eskaloituvat ja vakavasti otettavat välittömät seuraamukset ja koulun aikuisten johdonmukaisuus omassa toiminnassaan ovat koulun oppilaiden sekä opettajien hyvinvoinnin selkäranka. Hyvinvointia – saati oppimistuloksia – ei synny tuesta, tarpeiden huomioon ottamisesta tai osallistamisesta, kun edellä mainitut asiat eivät ole koulun johdon tärkeysjärjestyksessä ensimmäisinä. Seuraavassa esimerkissä opettaja panee toimeen yleistä ”linjaa” korkeampia, mutta ei lainkaan mahdottomia käytösvaatimuksia ja seuraamuksia omassa ryhmässään kokonaisen lukukauden.
Ilmoitin pari vuotta sitten keväällä opettamalleni viidennelle luokalle Michaela Schoolin esimerkin innoittamana, että kuudennen syksyllä alkaa sanktiointi ns. pienistä rikkeistä. Listasin niitä olevan muun muassa opetusvälineen kuten oppikirjan tai oman kynän unohtaminen, tekemätön läksy, myöhästyminen, välituntijavalvojalta tullut palaute huonosta käytöksestä, kiroSANA luokassa, jne. Toisesta merkinnästä viikon aikana, jotka kaikki merkittiin Wilmaan, seurasi alkaen 15 minuuttia istumista välittömästi koulun jälkeen, ilman poikkeuksia. Tämän lisänä oli mahdollisesti tekemättömien läksyjen teko, hiljaa istumisen päälle, ihan sama minkä syyn vuoksi ne olivat tekemättä.
Lähtötilanne 6.lk
Otettakoon huomioon kokeilua helpottavana tekijänä, että syyslukukauden alkaessa opetuksessani osittain jo kolmannesta luokasta asti ollut ryhmä oli pienentynyt rinnakkaisluokkien määrän nostamisen seurauksena 24:stä 16 oppilaaseen. Lähtötilanne oli muutenkin luokassa, jossa suomenkielisiä sukunimiä oli kaksi, käytöksen suhteen kohtuullinen. Suhde oppilaisiin oli jo ehtinyt kehkeytyä ja pahimmat kulmat hiottu alemmilla luokilla. Nautin myös huoltajien ja koulun johdon luottamusta vetää luokkaani parhaalla katsomallani tavalla.
Menetelmät
Selitin uuden tarkemman systeemin luokan oppilaille syksyn ensimmäisenä koulupäivänä. Yllätyksekseni se otettiin mukisematta vastaan. Aistittu luottamus sähköisti heti opettajan keskittymään opetukseen ja oppilaisiin.
Kokeilussa käytin kouluille suotuja kurinpitotoimia Wilma-merkintöjä, kasvatuskeskusteluja ja jälki-istuntoja. Käytännössä ensimmäinen 15 minuutin istunto merkittiin kasvatuskeskusteluksi ja sitä seuraava samasta syystä ansaittu istunto jälki-istunnoksi.
Esimerkki 1: Oppilas tönäisee toista välitunnilla. Välituntivalvoja onkin tarkkana ja puhuttaa tönijää. Oppilas pyytää anteeksi. Saatuani asian tietooni, puhutan oppilaan lyhyesti ja ilmoitan Wilma-merkinnästä ja että seuraavasta tönäisystä istutaan.
Esimerkki 2, jyrkkä eskalointi ja vastuun opettaminen: Sama oppilas seuraavalla välitunnilla tönii taas. Häntä on tällä kertaa tönäisty ensin. Välituntivalvoja kokeilumme ja oppilaan onneksi näkee tilanteen ja puhuttaa kumpaakin tönijää. Puhutan vielä oppilaan lyhyesti itse. Wilmaan tulee merkintä minimissään 15 minuutin jälki-istunnosta. Asia menee tiedoksi heti huoltajille myös erillisenä viestinä tai soittamalla. Istunto suoritetaan mahdollisuuksien mukaan samana päivänä. Olen priorisoinut työjärjestystä niin, että istunto on lähes aina pidettävissä ajallaan. Oppilas nielee kiukkunsa välitunneilla, kun häntä provosoidaan ja näin kasvattaa itsehillintäänsä.
Verrataan valitettavan yleiseen käytäntöön esimerkissä kaksi, jossa ei eskaloida ajoissa. Välituntivalvoja puhuttaa tönijöitä. Kumpikin kokevat tulleensa väärin kohdelluksi. Omat opettajat eivät tohdi asian epäselvyyden vuoksi osoittaa rangaistuksia. Wilmaan voi tulla merkintä, että oppilaita on puhutettu. Oppilaiden välinen keuhkoaminen yltyy syksyn mittaan. Jälki-istunnot myöhäisessä vaiheessa tuntuvat oppilaista ja ehkä huoltajistakin epäoikeudenmukaisilta tai yhdentekeviltä eivätkä ”auta”.
Tuloksia käytöksessä
Oppilaiden käyttäytyminen tässä ryhmässä, välitunneilla ja siirtymätilanteissa ja sen kautta syntynyt ilmapiiri, joita minä ja moni muu henkilökunnasta todistivat, olivat kokeilusyksyn aikana huomion arvoisia. Luokassa käyneet muut opettajat, kun itse olin paikalla, olivat usein vaikuttuneita työrauhasta ja järjestyksestä. Oppilaat olivat saamani palautteen perusteella aikuisia kunnioittavia selvittelytilanteissa. Päälle ei puhuttu eikä keuhkottu ja valehtelusta kiinni jäämistä pelättiin (valehtelun on tietysti oltava sanktioitavaa… ).
Äänenvoimakkuus luokkaan saapuessa oli hyvin alhainen. Reuhtovat ja repivät eleet, kiljahtelut ja ääntelyt olivat poissa. Kyniä tai kirjoja ei tarvinnut etsiskellä tuntien alussa. Nousimme seisomaan tunnin alussa, mielellämme. Opettelimme ottamaan yhtäaikaisesti välineet esiin 5-10 sekunnissa, mikä onnistui YHDEN treenin jälkeen ja jatkossa aina lähes kaikilta, eli niin hyvin kuin vain voi odottaa.
Ainoastaan yhdellä oppilaalla ryhmässä oli vaikeuksia suorittaa koulupäivä ilman seuraamuksia. Hänen kanssaan istuimme usein koulun jälkeen. Hänen suoriutumisensa koulutehtävien ja läksyjen kanssa, tavaroista huolehtiminen ja itsehillintä välitunneilla parani ja hänestä huomasi, että hän yritti parhaansa.
Toinen ehkä tärkeämpi seuraus ”käytösopetussuunnitelmasta”, minkä olennaisimmat koulustamme puuttuvat palikat – vaatimukset ja seuraamukset – olivat luokassamme paikallaan, on kuitenkin suurimman osan oppilaista taipuminen opettajan – tai ihanteellisemmin koulun – luomaan ja ylläpitämään kulttuuriin. Olin hämmästynyt, kuinka luokseni alettiin jonottaa joskus välitunnin alkaessa katsomaan viikon ”tilastoja”: ”Unohdin eilen vihkon ja tänään sanoin välitunnilla rumasti, 15 min koulun jälkeen ok…”. Luokanopettajana haluat tämän kaltaisia ongelmia.
Tuloksia oppimisessa
Esimerkki 3: Kellon ympäri kotona pelaava oppilas, joka on nukuskellut lähes täysin koulutehtävissä edellisen vuoden, on tehnyt puolet läksyistä. Kehun edistyksestä ja ahkeruudesta ja ilmoitan, että koulun jälkeen tehdään loput.
Esimerkki 4: Pelaajaoppilas seuraavana päivänä on unohtanut kaksi läksyä. Merkinnöistä on ansaittu 15 minuutin istuminen ja tervan katkuisissa tehtävissä meinaa kestää koulun jälkeen yli tunnin. Opettaja joustaa (varo!) hänen kohdallaan ja tehtävien teko aloitetaan istunnon aikana. Kirjoitustehtävät tulevat valmiiksi, mitä suullisia kokeita suosittaneen oppilashuoltotyöryhmän on vaikea sisäistää.
Läksyjä unohtuu pitkin syksyä, mutta oppilas ahkeroi niiden kanssa mielellään koulun jälkeen. Rutiini on syntynyt. Joulutodistuksessa seisoo ansaittuja, ei armoseiskoja. Opettaja, huoltaja ja poika ovat haljeta tyytyväisyydestä.
Valtakunnallisia kokeita ei tehty valitettavasti, joiden avulla olisi voitu vertailla luokan oppimistuloksia. Niiden puoleen kokeilujakso oli myös turhan lyhyt.
Työn määrä
Syksyn ensimmäisinä viikkoina käytöksen kyttäämisessä, ohjeistamisessa ja Wilman kanssa meni reilusti aikaa. Vastaava työ voi olla ylitsepääsemätön aloittaa uutena opettajana. Siksi ”käytösopetussuunnitelma” pitäisi lähteä koulun johdosta ja sille varata kunnolla aikaa vesosta, kokouksista ja lukujärjestyksistä. Muu voi hyvin odottaa. Ajan säästö, hyvinvointi ja tulokset tulevat myöhemmin. Ihanteellisesti käyttäytymisen opettamiseen olisi perehdytetty jo opettajakoulutuksessa, eikä sieltä tultaisi töihin selviytymään vain eväänä vinkki positiivisten suhteiden luomisesta oppilaisiin, tms.
Paluu koulunkäyntiin
Käytöksen vaatiminen ja seuraamuksista johdonmukaisesti kiinni pitäminen voi kääntää luokan päälaelleen. Stressi, minkä opettaja tällöin kokee on terveellistä, odottavaa sorttia liittyen opettamisen onnistumiseen ja oppimiseen. Ahdistus ainaisesta keskeytetyksi tulemisesta, nöyryytysten välttelystä ja yhteiskunnallinen epätoivo riman jatkuvasta madaltamisesta voi olla taakse jäänyttä. Oppilaiden kohtaaminen voi taas olla rentoa ja hyviä suhteita luovaa, kun aikuiset ovat ensin palauttaneet itsekunnioituksensa ja kaikkien uskon koulunkäyntiin.