Lahti 23.3.2026
Vesa-Matti Hellstén
Paluumuutto opetuksen turvaamiseksi
Päivää Paluumuutto- seminaarin vieraat. Olen Vesa-Matti Hellstén, opettaja ja Vapauden liiton jäsen. Olin kuntavaaliehdokas viime keväänä Helsingissä teemalla peruskoulun kunnian palautus. Ehdotin, että tämä tapahtuu korkeilla käytösvaatimuksilla ja uskottavilla seuraamuksilla. Maahanmuuttoa en niinkään painottanut, mutta nytpä on tilaisuus puhua siitä. Kiitos paljon järjestäjille, että saan olla täällä.
Suomea osaamaton ja/tai sopeutumiskelvoton maahanmuuton osa on paikoin runsaahko ja tekee hallaa kouluissa, missä yllä mainitut perusasiat eivät ole kunnossa. Näen koulujen ongelmat, jotka heijastuvat laajasti yhteiskuntaan, kuitenkin ensisijaisesti hallinnollisina ja asenteellisina ja sen jälkeen pahentuvina tulijoiden laadusta ja määrästä johtuen. Edellä mainittujen korjaaminen palvelisi kaikkia; sekä suomalaisia, että tänne jääviä maahanmuuttajia tasavertaisesti.
Olisi kiinnitettävä tarkoin huomiota, minkälaiseen ympäristöön maahanmuuttajakoululaiset tulevat. Nykytilanne käytänteineen on kuin karhunpalvelusta toisensa perään, ongelmien kerjäämistä. Edustan mielipiteilläni monia tapaamiani opettajia.
Olen työskennellyt vuosituhannen vaihteesta, kouluavustajan hommista lähtien, yhteensä yli 50 koulussa, pääasiassa ala-asteilla, mutta myös yläasteilla, kun ottaa lyhyet sijaisuudet laskuihin mukaan. Aloitin Lappeenrannasta sekä opiskelupaikkakuntani Joensuun seudulta. Päädyin Imatran ja Luumäen kautta Helsinkiin vuonna 2015. Pääkaupunkisedulla olen viihtynyt siitä lähtien.
Nähdessäni nuorten vallan käyttöä koulussa ja sen ulkopuolella, härnäämistä, uhkailua, röyhkeyttä, välinpitämättömyyttä aikuisista, jne. ja sitä, että sukupolvien välit ovat, jos eivät tulehtuneet niin ainakin hyytyneet, mietin aina läheisiä kouluja. Ajettelen seiniä pitkin käveleviä opettajia, jotka välttelevät kontaktejä äkkipikaisiin oppilaisiin, joiden kanssa opettajat ovat aseettomana keskustelusta on opittu poistumaan stressitasot tapissa.
Olen vakuuttunut, että kanslioiden toimintaa paremmin johtamalla, kasvatuskeskusteluideologian hylkäämällä, ym. muuttaisimme kurssin ja ajaisimme mainiosti sekä oppimisen että yhteiskunnan asiaa sekä suomalaisia että maahanmuuttaneita lapsia ajatellen.
MAAHANMUUTTAJIEN LASKEUTUMINEN VIRASTOMÄTÄÄN SUOMEA VIHAAMAAN
Minulla on yksi mielestäni havainnollinen ja monipuolinen esimerkki muutaman vuoden takaa. Se kuvaa sitä, kuinka mädätetyn viranomaistoiminnan kanssa kerjäämme hankaluuksia tulevaisuuteen maahanmuuton avulla:
Lähi-itäläinen poika oli saanut minulta jälki-istunnon käytävällä juoksemisesta. Juokseminen oli toistunut useaan kertaan. Perhe lähti kai lomalle ja kesti pari kuukautta, ennen kuin hän saapui takaisin kouluun. Huoltaja halusi tällöin tapaamisen koskien antamaani jälki-istuntoa, jota ei ollut vielä pidetty. Ihmettelin rehtorin kutsua tähän tapaamiseen, johon jouduin lähtemään kesken oppituntini. En olisi halunnut mennä palvelemaan käyttäytymisestä vitosen saaneen pojan asiaa kesken oppituntini, koska ryhmän oppiminen on ensisijaista. Rehtori kuitenkin maanitteli kovasti ja menin. Kansliassa istui viidesluokkalainen poika äitinsä sylissä. Mukana oli perheen sosiaalityöntekijä, huivipäinen, maannainen todennäköisesti sekä puhelimen kaiuttimella arabian kielen tulkki. Poika näytteli itkua ja äiti kertoi pojan pelänneen minua. Sain arvostelua myös siitä, että olin silloin muiden kuullen torunut poikaa. En ollut nähnyt pelkoa, vaan huolettomuutta joka hetkeksi taukosi, kun komensin pysähtymään. En ollut huutanut. Toruminen muiden kuullen sen sijaan on monesti ajan säästöä, vahvistaa normeja, jne. Ilmoitin, että tämä kaikki on roskaa.
Sitten olin rasisti, ilman perusteluja. En viitsinyt vastata siihen. Äiti itse oli aikaisemmin opettanut pojalleen, että afrikkalaiset ovat gorilloja, miksi poika oli sitten luokkakaveriaan haukkunut saaden aikaan tappelun.
Viimeisenä sosiaalityöntekijä vaati minulta anteeksipyyntöä huutamisesta pojalle. Vastauksena kertasin tilanteen, missä pojan kanssa oli oltu. Totesin, että asiassa ei ole kiistoja ja kieltäydyin pyytämästä anteeksi. Sossu jäi suu auki, kun poistuin. Viranomaisten yksinään jättämä luokka sai opettajansa takaisin 10 minuutin pelleilyn jälkeen.
Mitä kaikkea tässä menee pieleen?
Olin hämmästynyt etenkin sosiaalityöntekijän toiminnasta. Periaatteessahan he tukevat perhettä ja ”koulunkäyntiä”. Nyt tultiin selkeästi kampittamaan suomalaista painostuksen alla heikoksi oletettua opettajaa.
Rehtori toimitti Opetushallituksen suosittelemaa roolia taata oppilaalle ja huoltajalle mahdollisuus kuulemiseen yli kaiken muun, mitä hän pahoitteli minulle. Hänen kunniakseen on mainittava, että myöhemmin keskustellessamme, hän sanoi, ettei todellakaan vaadi minun pyytävän pojalta anteeksi.
Rahaa paloi tapaamisessa helposti useita satoja euroa: rehtorin palkka, tulkki, sosiaalityöntekijä…
Tapaus on omiaan lisäämään ryhmien ja suomalaisten välistä epäluuloa, mikä peittoaa 10-1 monikulttuurisuutta mainostavan kaupungin harrastetason rasismin vastaiset pyrkimykset.
Eli, kaupungissa ei ole johtoa, joka estäisi maahanmuuttajan pitää pilkkanaan suomalaisia. Sama äiti muuten totesi eräässä aikaisemmassa tapaamisessa, että poikansa ei tottele, koska muutkaan oppilaat eivät ja että hänen kotimaassaan totellaan aina opettajaa. Kaikki tämä rehtorin kuullen. Syttyikö rehtorilla punainen lamppu ja oliko viestintää aluepäällikölle, ym. päin, että nyt on ehkä jotain hassusti vai toimittiinko ja alistuttiinko niin kuin alalla on ollut vuosia tapana? Jos oli huolta ja viestittiin, jäikö viesti jumiin johonkin? Jumikohtia näyttäisi olevan lukuisia ketjussa opettaja- rehtori – aluepäällikkö- toimialan johto- kasvatus-ja koulutuslautakunnat- AVI- Opetusministeriö. Veltolle systeemille nauravat jo alakouluikäiset.
MONIKULTTUURISET OPIT
Entä monikulttuuriset opit? Niillä ainakin ysärillä kehdattiin perustella maahanmuuttoa. Sittemmin opiskelu on kai valikoitunut. Vai olenko yksinään kerännyt eri kansallisuuksien tai etnisyyden edustajien hämmästyneet huomiot PK-seudun koulujen kasvatustaidoista?
Albanialainen bussikuski-isä sanoi, että koulu on huonompi kuin heillä ja busseissa nuorten käytös on karseaa.
Kiinalainen äiti ihmetteli, miksi annamme lasten käyttäytyä kaduilla kuin gangsterit.
Virolaiselle isälle erehdyksessä puhelimessa poikansa huonoa käytöstä valittaessani, hän kysyi, ollaanko siellä koulussa aikuisia? Unohdin vastata, ei, olemme feministejä.
Edellä jo mainittu irakilainen äiti antoi pojansa mellastaa, kun kerran me annamme siihen mahdollisuuden.
Somalit ovat olleet tuskissaan koulujen lepsusta kurinpidosta. Uutisoitu lasten lähettäminen kurileireille on loogista. Mikä tahansa toimii paremmin kuin kasvatuskeskustelu-uskoon hurahtaneiden systeemit. Samoin islamin opetuksen järjestäminen moskeijoissa on tässä tilanteessa järjen käyttöä.
SUOMEA OSAAMATTOMAT LUOKISSA JA TARVE PALUUMUUTTOON
Tehokkain opetus on opettajajohtoista ja tämä onnistuu parhaiten, kun oppilailla on suunnilleen samat lähtökohdat tiedollisesti, taidollisesti ja kielellisesti. Suomea osaamattomien sijoittaminen yleisopetukseen on ylioptimistista ja paikoin aivan liiallista.
Helsingissä ja muualla maahanmuuttajavaltaisissa kouluissa kädet nousevat pystyyn VALOn edessä. VALO on opetusmaailman orwellilaisten termien uusimpia ja tarkoittaa valmistavan luokan oppilasta. Siellä siis voisi kuvitella ja lain ja paperien mukaan pitäisi valmistella oppilas siihen kuntoon, että hän pärjää yleisopetuksen luokassa kuin muut. Opettajien eka kysymys on kuitenkin, kun VALOA on saapumassa luokkaan, osaako oppilas suomea tai ylipäätään yhtäään mitään? Valitettavan usein nimittäin suomea osataan vuoden valmistavalla luokalla opiskelun jälkeen huonosti. Usein myös lukutaito on huono ja omalla äidinkielelläkään ei saada mitään aikaiseksi. Silmiinpistävää on myös käytöstapojen puutteet, epäkunnioitus naisia kohtaan, ym. VALO-opettajat ovat tämän suhteen laiskoja tai tietämättömiä ja pulassa koulunsa mikkihiirimäisen johdon kanssa, jolta tulee apua kurinpitoon vain rippeinä. Olen tavannut VALO-opettajia, joilla ei ole mitään käryä moraalisesta vastuusta opettaa suomalaista käytöskulttuuria, näyttää seuraamuksia, yms. Suomea opiskellaan laiskasti kivassa hengessä, kehutaan ja puhutaan roskaa vanhemmille lasten taidoista.
Jokin aika sitten ainakin oli vielä Helsingissä suositus, että VALO-oppilas tulee aina sijoittaa oman ikäistensä luokalle. Katsotaan luokalle jättämistä, jos olisi tarpeen sitten, kun yleisopetusta on lukuvuosi torpedoitu. Tämä järjestely tai oikeammin järjestelyn laiminlyönti on mielestäni maanpetoksen luokkaa. Se on kuin napalmia luokkiin. Ei, jos nuoria jengiytyminen kiinnostaa eteenpäin vievänä vaihtoehtona.
Tässä vaiheessa voisin valottaa vastuuketjua. Siinä, missä opettajat ja rehtorit, myös erityisopetuksen suunnittelijat, jotka sijoittavat VALOa yleisopetukseen, joutuvat toimimaan kaupunkien asettamien budjettien ja strategioiden armoilla. Heillä ei liene mahdollisuutta pitää oppilasta valmistavalla luokalla toista, tai kolmatta vuotta, saati valvoa VALO-opetuksen laatua joidenkin järkevien mittarien kanssa. Asukkaita on saatava lisää ja etenkin kehitysmaista ilman pidäkkeitä, mutta viestit ahdingosta kouluilta hukkuvat johonkin.
Onnistumisia monikulttuurisissa kouluissa ja varmaan VALO-luokillakin on siellä täällä- kun on toimittu maalaisjärjellä eikä Opetushallituksen linjausten mukaisesti. Monikulttuuristen luokkien tilanne yleensä huutaa tulijoiden määrän tulppaamista ja jonkin asteista paluumuuttoa. Äskettäin uutisoidut suunnitelmat S2-oppilaiden tasoittelusta eri kouluihin on kosmeettista pelleilyä.
OPETTAJAT JA MAAHAMUUTTOKRITIIKKI
Koulujen henkilöstö itse on myös syyllinen maahanmuuton haittojen maksimointiin. Me opettajat äänestämme haitallisen maahanmuuton puolesta, emme uskalla ehdotella rajoituksia, saati paluumuuttoa ja viihdymme vieläkin töissä liian hyvin. Tai jos emme viihdy, tilallemme löytyy vielä uusia nuoria kokeilemaan alaa.
Jussi Halla-Aho kehtasi kerran sanoa, että Opettajien Ammattiyhdistys OAJ on ”mamukiimainen” järjestö. Pikkuisen tuhma letkautus osuu oikeaan ja kuvaa hyvin joukkoa, jota OAJ edustaa. Kiima on yhdistelmä työn imua, hyvää meininkiä, kulttuurien kohtaamisesta ja auttamisesta kumpuavaa iloa ja vauhtisokeutta kohti jotain luvattua huomista S2-prosentit kohti koillista. Kiima ja sitä vuorottelevien rankkojen hetkien helpottamat kesälomat ja tarpeeksi hyvät edut ovat selitys sille, että kasvatuksen ja opetuksen ammattilaiset hyväksyvät hiljaa suomalaisen oppilaan polkemisen ja kansan tulevaisuuden tuhoamisen.
Ei siinä, olen myös nauttinut monikulttuurisista kohtaamisista kouluissa ja rikastunut niistä. En vaihtaisi kaikkea pois. Hinta auttamisen nautinnosta, monikulttuuriseen utopiaan uskomisesta siistien tyyppien kanssa ja valtamedian ja isojen pankkien tuella – folio päähän – helpotetusta vastustajien mollaamisesta on vaan niin korkea, että jarrua olisi pitänyt painaa ajat sitten. Mitä pidemmälle annetaan mennä, sen tuskaisempia ovat korjausliikkeet.
Voi olla kasvatuspäälliköillä nielemistä segregoitujen koulujen kanssa, joita on jouduttu perustamaan suomenkielisen opetuksen turvaamiseksi kuten Junes Lokka on ehdottanut. Onko monikulttuurisuudella fantsutelleella opettajalla karmeaa jättäessä hyvästejä kotimaahansa palaavalle oppilaalleen ja hänen perheellensä, joille annettu lupaus tuetusta tulevaisuudesta petettiin?
LOPUKSI
Täällä paikalla oleville kansallissosialistioletetuille ja muille mielipidehylköille toivon ansaittua arvonnousua paluumuuton suomentamisesta käyttöömme eurooppalaisilta esikuvilta ja hienosta brändäyksestä.
Paluumuutto-sana on tarttuva. Kiihko, millä näin sitä videolta eduskuntatalon edessä huudettavan itsenäisyyspäivänä oli vaikuttavaa. Oi jospa voisin olla joskus mukana opettajien kanssa huutamassa noin paluumuuttoa ja muuta opetuksen ongelmien hoitoa. Jos toimeliaat tädit ja sedät kouluista, päiväkodeista ja virastojen syövereistä saisivatkin tuhatpäin kansallisraivon päälle, Suomi voisi kääntyä suuntaan, joka olisi hyödyksi meille kaikille, sekä suomalaisille, että tänne asiallisin perustein tulevaisuutta rakentamaan päästetyille.
Kiitos.
